sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

GEORGE R. R. MARTIN: A FEAST FOR CROWS

A Song Of Ice And Fire #4
852 sivua
HarperVoyager, 2006

George R. R. Martin on se kirjailija, jota voi syyttää siitä että vuoden lukutavoitteeni noin kirjamäärän puolesta laahaa aivan järkyttävän jäljessä. Tulen ja Jään laulu -saaga on nimittäin imaissut minut pitkällisen liehittelyn jälkeen täysin mukaansa, mutta jokainen Martinia lukenut tietää, ettei hänen tyylinsä ole niitä helppolukuisempia. No, kärsivällisyys palkitaan ja tällä hetkellä lueskelen sarjan viimeistä ilmestynyttä osaa. Sitten päästäänkin odottamaan Winds Of Winteriä, joka ilmestyy toivon mukaan ennen kuin Martin päättää heittää lusikan nurkkaan tai vaihtaa alaa hääsuunnittelijaksi.

Sarjan aiemmista osista bloggaamisen olen kokenut turhaksi, sillä fiilis oli koko ajan Lisää, lisää, tarvitsen tätä lisää, mikä tuskin on kovin rakentava pohja arvostelulle. Sen sijaan A Feast For Crowsin, tuttavallisemmin AFFC:n, kanssa alkoi ensimmäistä kertaa tökkiä. Martinhan on jakanut neljännen ja viidennen kirjan osiin siten, että ne menevät aikalinjoiltaan osittain päällekäin ja kertovat kumpikin eri hahmojen tarinan eri paikoissa. Tämä ratkaisu oli minusta varsin omituinen veto ottaen huomioon, että tästä kirjasta oli karsittu kaikki suurimmat fanisuosikit kuten Daenerys, Jon ja Tyrion, joiden tilalle oli nostettu myöhemmin sarjaan tulleita hahmoja. Kun valitettavasti kaikki mielenkiintoisimmat arkit sattuvat olemaan niillä hahmoilla, jotka kirjasta oli jätetty pois, lukukokemus on väkisinkin hieman puuduttava. Toisaalta minua miellytti suuresti vihdoin saada Cersein PoVia sarjaan; olenhan sitä odottanut pitkän aikaa. King's Landingin juonikuviot onnistuvatkin pitämään lukijan mielenkiinnon varsin hyvin yllä, mutta jotkut hahmoarkit tuntuvat turhilta ja niiden päättyessä lukijalle jää huijattu oli - eikä siinä Martinin tavanomaisessa Uskomatonta, en olisi ikinä arvannut.-merkityksessä. Päällimmäinen maku suussa on lähinnä Tässäkö tämä nyt oli? mikä ei ole koskaan hyvä juttu.

Martin on perinpohjainen, hyvässä ja pahassa. Narratiivi on hyvin kuvailevaa ja hitaasti etenevää, mikä on todella kaksiteräinen miekka. Toisaalta yksityiskohtainen, huolella luotu maailma ja sen kuvailu saa lukijan helposti solahtamaan sisäänsä ja pitämään kaikkea uskottavana. Toisaalta välillä sitä huomaa skannaavansa sivua taas yhden loputtoman pitkän ympäristö/vaatetus/ruokailukuvauksen ylitse ja toivovansa, että jotain merkityksellistä, ihan mitä tahansa, tapahtuisi.

AFFC on luettava osa hienoa tarinaa, mutta väitän, että tästä olisi saanut paljon paremman aika raa'alla editoinnilla. Kirja testaa lukijansa kärsivällisyyttä, mutta palkitsee lopussa yhdellä pahimmista cliffhangereista, joita olen tältä sarjalta saanut - monenkin hahmon osalta.

Suosittelen kovan luokan fantasiafaneille ja Martinin tarinankerrontatyylistä nauttiville. Aloittelijat tämä kirja saanee juoksemaan kauas pois genren ääreltä.

Hahmot: 21/25 pistettä
Juoni: 12/25 pistettä.
Kieliasu: 22/25 pistettä
Tarinankerronta: 12/25 pistettä
KOKONAISARVIO: 67/100 pistettä

4 kommenttia:

  1. Nyt olen kyllä vähän hämmentynyt, en nimittäin muista mitään kauhean pahoja cliffhangereila D: Okei, Aryan ja Briennen kohtalot hieman mietityttävät, mutta yritän elää toivossa, jota ei tämän sarjan kanssa kyllä pitäisi enää olla laisinkaan.

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan Cersein kohtalo jäi omalla kohdallani aikamoiseksi koukuttajaksi, kyse on kuitenkin yhdestä lempihahmostani. Myös mainitsemasi Aryan ja Briennen sekä Samin kohtalot jäivät mietityttämään.

    VastaaPoista
  3. Mä rakastan näitä kirjoja, ylipäänsäkin GRRM:n tuotantoa. Jos saat jostain käsiisi (ja aikaan Tulen ja jään laulun kahlaamiselta jää), lue Windhaven. Se on niin <3 <3 <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan nämä tosi hyviä ja Martin on hieno kertoja, mitä nyt välillä vähän tökkii. Kiitos vinkistä, pistetään lukulistaan!

      Poista

Jaa ajatuksia, risuja tai ruusuja!